Kuka päättää kaupunkisuunnittelussa?

Etusivu,Kirjoituksia

Rahalla saa ja hevosella pääsee, on vanha suomalainen sananlasku. Viime aikoina sananlasku on muuttunut todeksi Helsingin kaupunginsuunnittelussa. Sijoittajat tekevät kehittämisvarauksia pitkin kaupunkia ja sen jälkeen suitsivat kaupunkia suunnittelussa ja rakentamisessa. Kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen tulee tapahtua avoimessa demokraattisessa päätöksentekoprosessissa.

Siirtymistä sijoittajavetoiseen malliin on perusteltu muun muassa sillä, että ei haluta samanlaista tilannetta kuin Guggenheim museon suhteen. Vaikka museoprojekti olikin pitkä, on muistettava , että siinä toimittiin oikein ja avoimesti. Kaupunginvaltuusto viime kädessä päätti mihin kaupunkilaisten rahoja käytetään tai oikeammin ei käytetty.

Tietyissä kohteissa voi olla perusteltua tonttiomaisuuden myynti vuokraamisen sijaan, esimerkiksi asuinrakentamisessa myymisellä voidaan vaikuttaa asuntojen hintaan. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, etteikö kaupungin paraatipaikan tonteille löytyisi rakennuttajia vuokrallekin. Kaupungin paraatipaikkojen myyminen ei ole taloudellisesti järkevää. Kaupunki on rikkonut muun muassa omia periaatteitaan myymällä Kalasatamassa olevan kaupungin palvelukeskuksen. Kaupunki maksaa nyt vuokraa tiloista yksityiselle sijoittajalle. Tonttimaasta ja sen rakentamisesta tuleva arvonnousu kuuluu kaupunkilaisille ei sijoittajille.

Hietalahdessa kiinteistösijoitusyhtiö on ilmoittanut kannattavan hankkeen minimirakentamisen määrä olevan 30.000 kerrosneliömetriä. Pasilan Trigonissa kiinteistösijoittaja jälkikäteen ilmoitti suunnittelukilpailun voittaneen suunnitelma olevan heille riittämätön. On erikoista, että sijoittajat määrittävät kaupungille minimiehtoja. Ehtojen määrittelyn pitäisi tapahtua kaupungin, ei sijoittajan toimesta.

Avoimuus rakennushankkeissa säilyy ainoastaan avoimella päätöksentekoprosessilla. Kehittämisvarauksien tulee olla heti alusta alkaen avoimia ja suunnitelmia pitää pystyä kommentoimaan jo ennen kehittämisvarauksen myöntämistä. Esimerkiksi Hietalahden kehittämisvarausta oli valmisteltu lähes vuosi ennen kuin asiasta ensimmäisen kerran tiedotettiin asukkaille. Avoimella prosessilla vältetään muun muassa mahdolliset epäillyt korruptiosta.

Kehittämisvarauksia voidaan jatkossakin myöntää. Varauksien tulisi sisältää tarkastelupisteet, joissa voidaan tarvittaessa todeta, ettei ao. suunnitelma ole enää jatkokehityskelpoinen ja suunnittelu päätetään. Näin toimien välttyisimme siltä ongelmalta, ettei projektia voida enää perua, kun se on jo niin pitkällä. Kaupungin mukaan lähes kaikki kantansa kertoneista vastustivat Hietalahden rakentamista samoin. On käsittämätöntä, että suunnittelu silti jatkuu ja kaupunkilaisille vakuutetaan näkemyksiemme tulleen huomioiduksi. Kaupunki ei muka ole luotettava sijoituskohde, ellei hankkeita viedä loppuun. Itse koen olevan kaikkien ajan ja rahan säästöä lopettaa hankkeet ajoissa eikä aiheuttaa vuosikausien valitusrumbaa. 

Taru Reinikainen, puheenjohtajat

Kolumni on ilmestynyt alun perin Kamppi-Eira -lehdessä 14.4.2021.